kara riihimäen sokerikko

Kovin suoria johtopäätöksiä pienistä olemassa olevista tiedon murusista on aina vähän rohkeaa tehdä.

Jos Lasimuseon julkaisussa sanotaan, että esine oli vihreänä tuotannossa 60-luvulla, niin se ei _välttämättä_ tarkoita, ettei sitä olisi valmistettu 60-luvulla myös kirkkaana. Varsinkin kun englanninkielisessä käännöksessä (jostain syystä) sanotaan että "the collection was ALSO made in dark-green glass in the 1960s"

Lohdutuksen sanana siihen että asiaa ei ole helppo selvittää lisättäköön, että julkaisussa nimenomaan sanotaan noista Kara-tehtaan sarjoista: "Tarkempaa tietoa malleista ei ole säilynyt"

Pikkumurusena lisää sanoisin, että Riihimäen Lasin satavuotis-näyttelyssä juuri tämän malliston yläpuolella oli teksti, jossa valaistiin puristelasituotannon historiaa, ja teksti loppui näin: "several pre-war pressed glass designs were in production well into the 70s" Eli että monia ennen sotia kehitettyjä puristelasisarjoja valmistettiin vielä pitkälle 70-luvulle asti."

Noista värityksistä huomattakoon, että ihan kirkasta lasia ei kai hirveän paljon talouslasissa käytetty 30-50-luvuilla, koska materiaali oli kallista, ja Suomi oli köyhä. Ruskeaa, vihreää, sinistä, ja vähän sävytettyä kirkasta tehtiin nimenomaan.

Moi
Malli on ollut RL ainakin 30-luvulta, Karan vaiheita en tiedä. Mutta olen tosta kirkkaan lasin kalleudesta aivan eri mieltä pik tunnarin kanssa. Kirkasta puristelasia tehtiin riihimäellä ja muilla lasitehtailla alusta loppuun asti värillisen rinnalla, värillinen lasi on ollut aina kirkasta kalliimpaa sen voi kuvastoista todeta. Värilliseen lasiin laitetaan joskus kalliita värijauheita mm. rubiinilasiin on käytetty kuparia ja jopa kultaa lasin värjäykseen. Ruskean, vihreän ja sinisen eri sävyt puhalletussa talouslasissa kertovat lähinnä 1800-luvun tekniikoista lasinvalmistuksessa. Kannattaa tutustua aiheeseen että tietää mistä kertoo.

Riihimäen Lasi Oy.n vuoden 1939 kuvasto-hinnastossa puheena oleva sokerikko kulkee mallitunnuksella numero 5631. Vastaavan kermakon mallinumero on 5632. Sokerikkoa ja kermakkoa mainitaan valmistetun vain valkeana. Minun kokemukseni mukana tuolloiset "valkeat" ja sen jälkeiset ja jopa sotavuosien "valkeat" voivat olla hyvinkin kirkkaita.
Mainitussa luettelossa muina Riihimäen käyttäminä puristelasiväreinä mainitaan Azur, Aurum, Ametisti ja Rusovihreä. Sen olen ollut huomaavinani, että vaikka tässä kuvasto-hinnastossa tietyn esineen kohdalla mainittaisiin vain valkea valmistusväri, muitakin kuvasto-hinnaston värejä on esineessä jo tuolloin voitu käyttää.
Mainitun kuvasto-hinnaston mukaan "laakeriseppel"-koristetta on sokerikon ja kermakon lisäksi käytetty ainakin yhdessä juomalasissa, parissa kulhossa, yhdessä kaatimessa ja yhdessä kannellisessa sokerikossa.

Niin, sokerikko ja kermakko ovat eri tuotteita siksi eri numerot. Kirkas on kirkas vaikka lasimassassa on huomattavia sävyeroja myös kirkkaassa, johtuen upokkaan eri massaerän koostumuksesta.
Huomioi että kuvasto on vain vuodelta 1939. Sokerikko ja kermakko löytyy kirppareilta ko. lisäksi ainakin sinisenä, pinkkinä ja lysterisenä.

No niin, anteeksi vaan - arvoisa Puntteli - eihän tässä kukaan ole astumassa varpaillesi, eikä minusta, vaivaisesta aloittelijasta luonnollisestikaan ole haastajaksi teille oikeille asiantuntijoille, ole huoleti. Keskustelun syntyminenhän on vain hyvästä?

Hieman vaan juuri aloittelin aiheeseen tutustumista ja tulin lukeneeksi em. julkaisusta, että (tällä kertaa suora lainaus, etten aiheuttaisi lisää väärinkäsityksiä:) "Lasiteollisuus joutui (sodan jälkeisen talouslaman ja säännöstelyn vuoksi) käyttämään kotimaista hiekkaa ja siksi talouslasiakin valmistettiin ns. puolivalkoisesta lasista eli lasista, josta raudan tuoma vihertävä sävy oli jätetty poistamatta" Tätä tarkoitin sillä, että lasi ei välttämättä ollut ihan kirkasta.

Tarkoitukseni ei ollut väittää, että värillinen lasi olisi halvempaa. Erityisesti, koska olin juuri lukenut, että "Käytettiin myös värillistä lasia, koska kirkkaan lasin valmistus huonoista raaka-aineista oli vaikeaa. Riihimäen Lasissa valmistettiin paljon talouslasia vaaleansinisestä, -vihreästä ja ruskeasta lasista"

Tietääkseni kukaan ei astunut varpailleni ;) mutta kun noin asian muotoilet niin siinä on totuuden jyvänen, perustuen siihen että puhutaan kahdesta eri asiasta värilasista ja heikkolaatuisesta lasimassasta jossa epäpuhtaudet tekevät ko. värisävyt. Lukijalle asia ei "valkene" oikein jos kutsuu ko. lasia värilasisksi koska sitähän se ei ole. Siksi juuri sota-aikana tehtiin paljon maalattua lasia, kumela, kauklahti, riihimäki...koska haluttiin peittää lasissa olevat virheet ja epäpuhtaudet.

Niin, tämähän on keskustelupalsta ja mielipiteitä voi esittää vapaasti mutta niitä on myös oikeus kommentoida ja esittää kehittävää kritiikkiä.

Ei tässäkään foorumissa ole kaikkitietävää lasinharrastajaa itseni mukaanlukien.