Kirjasta löytyy kuvien lisäksi tietoa Arabian kahvikuppien malleista, valmistusajasta, kuppien ja koristeiden suunnittelijoista sekä milloin koriste on ollut käytössä.
ovatko tekstissä mainitut koot nimenomaa kuvien mallisen maljakon kokoja ja ne kolmikerroksiset mahdollisesti joitain muita? H. Tynelliä... Lue lisää →
Oi, kiitos vastauksesta! ja että heille löytyi nimi! Sopivat kivasti yhteen Kesäkukka-sarjan kanssa 😊
Lue lisää →
Tälle kukkakoristeelle löytyy nimi ja se on Marit. Sitä on käytetty näissä AS mallin lautasissa kuten pöytäastiastossakin. Osaa... Lue lisää →
Saattaa ollakkin,tätä omppukuvioo on muutamissa esineissä,mitä oon nähnyt kuvissa ja kerääjältä tulleissa.
Lue lisää →
https://p-upload.facebook.com/kirpputorikodinkakkonen/posts/228552576491...
Voisiko olla niin, että maljakon suunnittelija on Raili... Lue lisää →
https://fi.pinterest.com/pin/556898310170355778/
Löysitkö myös tämän nettiselailussasi.
Lue lisää →
En tuo R.K.K lukee vaan mulla ei R.S.
Kiitos linkistä
Lue lisää →
En tuo R.K.K lukee vaan mulla ei R.S.
Kiitos linkistä
Lue lisää →
- 1 / 2
- seuraava ›
Panepa vielä maljojen halkaisijan mitat esille, niin voidaan ehkä saada tarkat mallinumerot selville. Ja mikä on jälkimmäisen sokerikon väri noin suurin piirtein, sillä sininen tausta hämää.
Jalallisen malja korkeus n. 10 cm, halkaisija 13 cm, vihertävän ruskean korkeus 7 cm ja halkaisija 10,5 cm. Lisäsin hieman tarkemman kuvan tuosta jälkimmäisestä, jos se auttaa värimäärittelyssä.
Käsitykseni on nyt, että kirkas sokerikkosi olisi Iittalan sokeriskooli tuotenumero 720 eli "Franska" aivan 1800-luvun lopulta. Suora sivukuva olisi paljastanut jalkaosan yksityiskohdat ja varmentanut asian, mutta tämänhetkisen kuvan perusteella oletan näin.
Sokerikkosi on Karhulan numero 4552 1930-luvun lopulta. Sitä on tehty paitsi kirkkaana, myös seuraavissa väreissä: Azur, Merivihreä, Rio ja Savu. Olisiko tämä sitten se Merivihreä taikka sitten ruskeampi Rio.
Kiitos tiedoista! Osaatkos yhtään kertoa noiden maljojen arvoa? Molemmissa ajanpatinaa eli ovat olleet käytössä ja niihin tullut naarmuja.
No eihän tällaiset nykyisen, taidelasia painottavan, keräilymuodin vallitessa paljon maksa, korkeintaan jokunen kymmenen euroa. Iittalan vanha antiikkinen on luonnollisesti näistä kahdesta se arvokkaampi. Lisäksi sokerikon pariksi kaivataan usein kermakkoa, ja ainakin Karhulalla on selvästi myös "samakoristeinen" kermakkopari. Mutta keräilykohteena sokerikot ja kermakot on hyvä kohde: kyllin iso ja monipuolinen. Kokoelma on myös saatavuuden osalta kartutettavissa, mutta ei tule kovin kalliiksi.