tunnistamatonta lasia

Käsittääkseni se kuplainen on Humppilan lasitehtaan ja Helanderin veljeksien valmistama.
Humppilassa tehtiin "rakkolasia/piikkimuotti" joka muistutti vahän liikaakin Gunnelin töitä, aikansa kopiointia.
Nuutajärvellä ei pidetty Gunnel Nymanin puhaltajana toimineen Olavi Helanderin töistä jotka muistutti näöltään/tekniikoiltaan suuresti Gunnelin töiltä mutta humppilan tuotantoa ei pystytty estämään, luutavasti sen takia koska Olavi myös kehitteli itse tekniikoita Gunnelin puhaltajana.

Esine ei varsinaisesti ole Nyman kopio, mutta siin' on k'ytetty sanoja tekniikoita kuin Nymanin t;iss'.
Jos ei tunnista Nymanin t;it' niin sekoittaa varmasti ne kesken''n. En arvioi esineit', kokeile huuto.net foorumista.
ps. t'm' ei ole salakirjoitusta, poikani sekoitti ''kk;set koneestani =]

Taas toimii, Helanderin töitä on myynnissä esim. huuto.netissä: http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=... (tämä kohde varmaan poistetaan pian) mutta niitä löytyy myynnissä aika paljon eri paikoista.

Mielestäni kellertävän maljakkosi valmistaja on Riihimäen Lasi Oy 1950-luvun alkuvuosina ja suunnittelija oli Eero Sallinen, joka taisi osallistua johonkin suunnittelukilpailuun niin ansiokkaasti, että ehdotus otettiin tuotantoon.
Maljakkoa on valmistettu useamman värisenä ja korkeus, jopa mallikin hiukan vaihtelee, mutta ilmoittamasi mitta soveltuu Sallisen ns. yhden kukan maljakolle.

Humppilan töihin vertaillen tämä on kevyempi, paino vaihtelee, mutta on ehkä runsaat 300 grammaa ja suuaukko on näissä kylmänä katkaistu, kun taas Humppilan ja Nymanin vastaavissa maljakoissa kuumakatkaistuja. Eron näkee selvästi. Maljakkoa ei mielestäni ole koskaan signeerattu.

Tervehdys
50-luvun RL kuvasto ei tunne Eero Sallisen töitä ja eikä 1973.
Onko Sallinen ollut oikein suunnittelija RL:ssa vaiko puhaltaja?? Siitäkään ei löydy tietoa??
Mutta olisin kiinnostunut lähteestäsi enemmän?
ps. muille myös tiedoksi, mikään ei liene haastavanpaa kun lasin tunnistaminen puuttuvien tietojen perusteella :)

Lasinpuhaltaja, hioja, suunnittelija ja monipuolinen lasitaiteilija (mm. Kumelan hopeamaalaustyöt) Eero Sallinen (1919-1973) työskenteli mm. Ruotsissa Gustavsbergin posliinitehtaalla, useampaan otteeseen Riihimäen Lasin palveluksessa ja Oy Kumelan taiteilijana Riihimäen Lasin jälkeen vuosina 1956-68.

Itselläni on muutama vastaava maljakko ja ne on Lasimuseolla Riihimäellä tunnistettu Riksun valmistamiksi ja Sallisen suunnittelutöiksi. Suunnitteluvuosi ei kai ole ihan täsmällisesti tiedossa, sillä on esitetty myös tietoa, että suunnittelu voi olla jo 1940-luvun lopulta ja valmistus 1940-50 -lukujen taitteesta.

Sallisen varhaiseen kuolemaan päättyi mm. Kumelan valmistamien hopeakuvioitujen lasiesineitten valmistus, koska vain Sallisen sanotaan olleen menetelmästä perillä. Esineitä on harvinaiskappaleina joskus myynnissä.

Näitä maljakoitakaan ei enää liene kovin runsaasti täysin ehjänä, sillä lasiaines on suhteellisen ohutta ja tuon suuaukon katkaisureuna on sitten erityisen herkkä vaurioitumaan.

Tervehdys Tapsa
Aihe rupesi kiinnostamaan joten selvittelin sitä vähän. Ensinnäkin Eero Sallinen ei ollut suunnittelija Riihimäen lasissa eikä edes Kumelalla(suunnittelijat mainitaan kumelan historiikissa). Sallinen(Hioja/Taiteilija) ei suunnitellut mitään Riihimäen lasille koska oli siellä vain maalaamossa 30-luvun alussa.
Kyllä hopeamaalaus(Sirkku Kumela-Lehtosen kanssa) kumelalla tunnetaan mutta siitä ei ollut kysymys, kysyin lähteitä väitteellesi että olisi ko. maljakon suunnitellut, niitä en saanut ? ;)
Olen pitänyt myös ko. maljakko käsissäni eikä se mielestäni ole ollenkaan niin vanhaa tuotantoa kuin sanot, katso esim. vaikka pohjaa siinä ei ole "kuulausta" ym. seikat.
Tarina voitetusta kilpailusta on mielestäni mutu tietoa.
Kertomani seikat voi myös tarkistaa.
ps. mutta ei jäädä murehtimaan tätä: "eteenpäin sano mummo lumessa".

Höpö höpö
1949 oli Riihimäen lasin pohjoismainen suunnittelukilpailu, jonka voitti Arttu Brummer(taidelasi), kakkonen Timo Sarpaneva ja kolmas Helena Tynell.
1946 järjestettiin Iittalan koristelasikilpailu jonka palkinnon jakoivat taas Kaj Franck ja Tapio Wirkkala.
Montako Sallisen maljakkoa löytyy netistä, jos hän olisi voittanut jonkun kilpailun olisihan niitä myynnissä, edes yksi??
Hassua! 1954 Riihimäen lasin kuvastoa ei ole edes olemassa, tai jos sinulla on ainut kopio, haluan nähdä sen.
Otitko nuo tuotenumerot 1974 kuvastosta koska ne ovat Helena Tynellin tuotenumeroita??
ps.tiedot voi tarkistaa

Lasitutkimuksia (2001) s. 122 on asiasta kirjoitettu sekä piirroskuvana "yhden kukan vaasit".
Omistan kyseisiä vaaseja kaksi, värittömän sekä vaaleanpunaisen.
Kyseinen kilpailuhan oli järjestetty henkilökunnalle samaan aikaan kuin pohjoismainen ammattimuotoilijoiden muotoilikilpailu, kuten veeti asiasta kertoi.

Sallisen maljakon yhden kukan vaasin värissä pääsi lipsahdus, väri on vaalean vihreä. Itselläni kun on Helanderin maljakko vaalean punaisena ja se on singneerattu.

Riihimäen Lasin luettelo v. 1951 taidelasit.

Sain käsiini vihdoin lasitutkimuksia 2001 opuksen ja HITTO vieköön kyllä siellä sellaista sanotaan kuten edellä on kerrottu. Nöyrä kumarrus "tietäville".
1949 sunnittelukilpailusta ja sen tuloksista on säilynyt vain vähän tietoa, kyselin Suomen lasimuseolta myös lisätietoa ja kerron sen täällä jos sieltä sitä tulee.

Sillä välin olis kiva jos Lavikainen vaikka laittaisi kuvat molemmista maljakoista tänne(vertailun vuoksi).

Minulla on osa 1954 kuvastosta painolaattoina eli kyllä se Kuvasto on tehty....